Tulevaisuuden kestävä Suomi koetuksella

Sunnuntai 12.2.2023 - Tuomo Suihkonen

Kirjoitus julkaistiin Keski-Uusimaassa kolumnina 29.1.2023

Tulevaisuuden kestävä Suomi koetuksella

 

Pihla Loulan kirjoitus Helsingin Sanomissa nostatti esiin viime vuosina paljon kysymyksiä herättäneen asian oppimistulosten romahtamisen syistä Suomessa. Kirjoituksessa tuotiin esille oppimistulosten jatkuva huononeminen, mutta samalla ihmeteltiin, ettei kukaan tunnu tietävän, mistä moinen murheellinen kehitys johtuu? Kirjoitukseen oli haastateltu sosiologian tutkijaa Hannu Lehteä ja akatemiaprofessori Katariina Salmela-Aroa, jotka eivät hekään löytäneet helppoa selitystä laskusuunnalle. Suomen Pisa-ihme on sammunut, vai onko? Ehkä kuitenkin pieni hiillos ihmeestä on yhä kytemässä kiitos maailman parhaiden opettajien, mutta kuinka saamme tuon hiillokseen uudestaan syttymään ja sivistyksen roihuamaan, kuten tapahtui peruskoulu-uudistuksen jälkeisinä vuosikymmeninä Suomessa. Tähän työhön tarvitsemme edelleen tulevaisuuteen uskovia tulenkantajia, opettajia ja laadukkaaseen koulutukseen ja tutkimukseen varhaiskasvatuksesta aina korkeakouluihin panostavia päättäjiä.

 

Yksi syy oppimistulosten heikkenemiseen on yhteiskunnassa tapahtuva eriarvoistuminen. Etenkin poikien heikompi koulumenestys on asia, johon tulisi nyt pikaisesti alkaa etsiä syitä ja keksiä ratkaisuja siihen, miten pojat saataisiin oppimaan paremmin. Poikien heikompi koulumenestys enteilee heille huonompaa tulevaisuutta sekä opiskeluun, työhön että pariutumiseenkin. Tällä taas on merkitystä lisääntymisenkin kannalta. Kovaa vauhtia ikääntyvä Suomi tarvitsee syntyvyyden selvää kasvua. Ikäihmisten kasvava joukko puolestaan tarvitsee osaavia apukäsiä, hoitajia, lääkäreitä ja monenlaisia palveluita. Sekään ei onnistu ilman osaamista, jonka edistämiseen Suomi tarvitsee opettajia, opetusalan rautaisia ammattilaisia.

 

Viimeiset kyselyt kertovat maailmaa ravisuttelemien kriisien, kuten koronan, sodan, energiakriisin ja inflaation vaikutuksista kansalaisten hyvinvoinnille. Puhutaan yleisesti oppimis- ja hyvinvointivajeesta. Saadaksemme näkyvillä olevat vajeet paikattua, tarvitsemme hyvinvoivia ja osaavia työntekijöitä valtiolle, kuntiin ja hyvinvointialueille. Nyt on laitettava veto- ja pitovoimatekijät kuntoon ja samalla varmistettava, ettei Suomi hölmisty. On laitettava kaikki paukut siihen, että koulutus varhaiskasvatuksesta alkaen nousee tulevien vaalien yhdeksi pääpuheenaiheeksi. Perheillä on päävastuu kasvatuksesta ja samalla niiden kasvatustehtävää ja myös opettajien työtä tulee tukea entistä vahvemmin esim. oppilas- ja opiskelijahuollon toimenpitein. Kouluterveydenhoidon, kuraattori- ja psykologipalveluiden tulee pysyä tiiviinä osana mukana oppilaitosten arkipäivässä.

 

Valmistuttuani 2001 luokanopettajaksi uskoni suomalaiseen koulutukseen ja hyvinvointiyhteiskuntaan oli luja. Noin 20-vuotisen opetusalan kokemukseni pohjalta olen nähnyt Suomen Pisa-tulosten romahduksen verrattuna siihen, kun olimme maailman johtava koulutuksen mallimaa. Koulutusleikkaukset, kolmiportaisen tuen lakiuudistus ja erilaiset kehittämisintoilut ja hankehumpat ovat minulla olevan kokemukseni mukaan vaikuttaneet oppimistulosten heikkenemiseen Suomessa. Nämä edellä mainitut ovat varmasti myös osasyy opettajien työstressin lisääntymiselle ja työn ilon vähenemiselle. Kun jo nuorilla työntekijöillä, opettajillakin on työuupumusta, on tilanne hälyttävä.

 

Päättäjät ja työnantajat, haastan teidät Urheilugaalan merkeissä kunnon kiriin, joka palauttaa sivistysmaamme Suomen opetuksen arvostuksen huipulle ja oppilaiden osaamisen 2000-luvun alun tasolle. Koulutuksen perusrahoituksen palauttaminen koulutusleikkauksia edeltävälle ajalla on nyt enemmän kuin tarpeen.  

Opettajamitoituksen avulla voidaan vähentää työkuormaa ja turvata mahdollisuus keskittyä perustyöhön. Hoidetaan palkkaus kuntoon palkkaohjelmalla, tuetaan opettajia ja kaikkia osaajia muutosten keskellä riittävällä täydennyskoulutuksella, työnohjauksella ja mentoroinnilla. 

Tehdään yhdessä Suomesta maailman paras paikka oppia, opettaa ja tutkia! Ratkaisuja löytyy – onko päättäjillä ja työnantajilla tahtoa turvata yhdessä tulevaisuuden kestävä Suomi.

Tuomo Suihkonen

eduskuntavaaliehdokas

luokanopettaja ja pääluottamusmies

Keravan kaupunginvaltuutettu, Vantaa-Keravan aluevaravaltuutettu

Keskustan Uudenmaan piirin pj.

OAJ:n valtuutettu

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: eriarvoistuminen, oppimistulokset, osaaminen, koulutusleikkaukset, oppimis- ja hyvinvointivaje, opettajamitoitus, veto- ja pitovoimatekijät

Keravan talouden tila vaatii viisaita sopeutustoimia - oppimis- ja hyvinvointivaje otettava huomioon

Maanantai 26.9.2022 - Tuomo Suihkonen

Arvoisa puheenjohtaja, arvoisat valtuutetut ja Keravan kaupungin asukkaat

Kuulimme juuri kovat talouden madonluvut. 5 milj. 13 miljoonaan kuulostavat kovalta. Korona, sota, energiakriisi ovat tässä toki taustalla. Sen me kaikki tiedämme.

Talouden sopeuttamistoimia on mietitty toimialoittain ja näyttäisi välttämättömältä, että niitä tarvitaan jatkossakin. Realistiset, viisaat sopeuttamistoimet on nyt käytävä läpi. Siitä ei meitä valitettavasti näytä pelastavan mikään. Siitä huolimatta on hyvä muistaa myös valtuustokaverini Timo Laanisen positiivinen näkymä vuoden päähän, ei vain synkistellä. Ostopalveluasiat on minustakin syytä perata ja tukea samalla erityisesti nykyisiä kaupungin työntekijöitä.

Meillä päättäjillä, jotka kaupunkilaiset ovat tänne äänestäneet, on vastuu kaupungin taloudesta. Vastuuta on toki myös viranhaltijoilla. Tulevaisuuden kannalta olisi tärkeää käydä läpi, mistä nämä ylitykset johtuvat, jotta vältämme tulevaisuudessa vastaavat asiat. Nyt ei ole varaa tehdä uusia ylityksiä, jos ne vain omilla toimillamme on jatkossa mahdollista välttää. Tiedän, että viranhaltijat tekevät kovaa, vastuullista työtä ja tekevät varmasti parhaansa. Tuetaan heitä siinä työssä.

Mitä tulee näihin sopeuttamistoimiin, on tärkeä ottaa huomioon kaupunginjohtajan viisaat terveiset, että esim. lasten ja nuorten tuen tarpeeseen emme voi puuttua, emmekä myöskään kasvattaa luokkakokoja. Varhainen puuttuminen ja ongelmien ennalta ehkäisy on nyt tärkeämpää kuin koskaan. Koronan jälkeinen oppimis- ja hyvinvointivaje kaipaa meiltä toimia. Myös työntekijöiden, kasvattajien, opettajien ja esim. hoitajien työssä jaksaminen ja työhyvinvointi on  ollut koetuksella. Sairauspoissaolot kasvavat joka toimialalla. Kun mietimme yhdessä sopeuttamistoimia, muistetaan, ettemme säästä väärästä päästä, emme  edes suunnittele sellaista, kuten Helsinki ja Espoo ovat nyt tehneet. Se ei ole viisasta. Ainakaan lapsista ja nuorista, sekä henkilöstön työhyvinvoinnista ei pidä nyt säästää, päinvastoin.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: talouden sopeutustoimet, ostopalvelu, oppimisvaje, työhyvinvointivaje

Puheenjohtaja Suihkosen Uuden vuoden tervehdys

Sunnuntai 9.1.2022 - Tuomo Suihkonen

Arvoisa Uudenmaan Keskustan väki

 

Olen Tuomo Suihkonen, keravalainen 47-vuotias kolmen lähes aikuisen lapsen perheenisä. Juureni tulevat syvältä Keski-Suomesta Muuramesta. Keskustalaiset juureni olen perinyt isältäni Paavolta, joka on syntyisin Keski-Pohjanmaalta. Äitini Eila on myös lähtöisin Keski-Pohjanmaalta. Isoisäni oli aikoinaan kuntapoliitikkona Reisjärvellä sivistyslautakunnan puheenjohtajana. Isäni on maalaiskodin kasvatti ja sekä isäni että äitini juuret ja elämänkokemukset ovat varmasti vaikuttaneet myös omaan arvomaailmaani. Näen, että meidän velvollisuutemme on pitää kaikista huolta, ei vain niistä joilla menee hyvin, vaan myös niistä, joilla on elämässä ja elämänhallinnassa haasteita. Isäni maalaiskodissa arvostettiin koulutusta ja niinpä isäni luki aikoinaan ylioppilaaksi ja väitteli kala- ja lestijokilaakson murteista tohtoriksi -90-luvulla.

 

Opettajuus kulkee vahvasti isäni suvussa ja niinpä minäkin kouluttauduin luokanopettajaksi Tampereen yliopistosta Hämeenlinnan OKL:stä vuonna 2001. Opettajuus saa jatkoa myös minun perheessäni, sillä vanhin poikani Werneri 23 v. pääsi tänä syksynä opiskelemaan Joensuun yliopiston OKL: ään. Olen siitä isänä aidosti ylpeä. Minulla on myös 21-vuotias jalkapalloa pelaava Viljami-poika ja 19-vuotias lukiota käyvä Venla-tytär, joista olen myös ylpeä. Itse olen toiminut luokanopettajana vuodesta 2001 vuoteen 2004 Nurmijärven kauniissa kulttuuripitäjässä ja sittemmin täällä aurinkoisella Keravalla Ahjon koulussa vuodesta 2004 vuoteen 2018, jonka jälkeen olen toiminut JUKOn pääluottamusmiehenä Keravalla edustaen noin 600 Keravan kaupungin akavalaista työntekijää. Pohjakoulutuksen sain peruskoulun ja lukion lisäksi Suomen armeijassa, kun 2,5 vuoden aikana vuosina -94-96 suoritin varusmieskoulutuksen Keski-Suomen Pioneeripataljoonassa käyden RUK:n Haminassa, kouluttaen varusmiehiä kesäkouluttajana ja opiskellessani vuoden Maanpuolustuskorkeakoulun Kadettikoulussa Santa-Haminassa. Siltä reissulta mukaan jäi tärkein, nimittäin aviovaimoni Maarit.

 

Näkisin, että keskusta tarvitsee ammattiyhdistysosaamista ja siitä minulla on vahvaa kokemusta. Olen toiminut Keravalla OAJ:n paikallisyhdistyksen puheenjohtajana 2010-2020 ja OAJ:n Uudenmaan alueyhdistyksen puheenjohtajana 2019 alkaen. OAJ:n Uudenmaan alueyhdistys, jota nyt johdan, ulottuu Hangosta Loviisaan ja koostuu 22 jäsenyhdistyksestä ja alueellamme on 7200 opettajaa. Alueyhdistyksen toiminnassa vedän työvaliokuntaa ja hallitusta sekä edunvalvontatiimiä. Toimintamme pitää sisällään myös verkostoja ja työryhmiä, joiden toiminnassa olen vahvasti mukana. Koulutamme jäsenyhdistyksiämme ja yhteysopettajiamme ja viestimme monikanavaisesti. Olemme pitäneet yhteyttä kasvatukseen ja koulutukseen liittyvissä asioissa myös alueemme kansanedustajiin ja viestineet alueemme medioissa. Viimeksi syyskuun lopussa olimme yhdessä OAJ:n puheenjohtajan Olli Luukkaisen ja alueasiantuntijamme Ilkka Miettisen kanssa OAJ on the Road-kierroksella Karjaalla puhumassa oppivelvollisuuden laajentamisesta ja opettajien työssä jaksamisesta ja sen tukemisesta. Olen istunut OAJ:n valtuustossa lähes täyden nelivuotiskauden vuodesta 2018 alkaen. Siellä olen koulutuspoliittisen valiokunnan varajäsen. Uskoisin, että kokemuksestani ammattiyhdistystoiminnassa on hyötyä myös Uudenmaan Keskustan piirin toimintaa ajatellen.

 

Edessämme ovat aluevaalit tammikuussa 2022 ja siitä vuoden päästä eduskuntavaalit. Tulevana puheenjohtajana olen valmis johtamaan keskustan Uudenmaan piirin näihin vaaleihin. Olen toki vasta nuori keskustalainen, koska liityin puolueeseen juuri ennen kuntavaaleja, kun ilmoittauduin ehdokkaaksi. Tulin ensimmäisellä kerralla valituksi Keravan valtuustoon ja toimin nyt vapaa-aika- ja hyvinvointilautakunnassa, sillä näen liikunnan, urheilun ja kulttuurin edistämisen erityisen tärkeäksi koulutuspoliittisen vaikuttamisen lisäksi osana osallisuuden lisäämistä ja syrjäytymisen ehkäisemistä. Tuoreena keskustalaisena olen vaikuttunut siitä työstä, mitä Uudenmaan piirin puheenjohtaja Sonja ja varapuheenjohtajisto olette yhdessä piirin hallituksen kanssa tehneet. Hyvä yhteishenki välillänne ja positiivinen ja valoisa elämänasenteenne on välittynyt kaikista etätapaamisista, mitä esim. viime kevään kuntavaalien ja viime syksyisten aluevaali-infojenkin yhteydessä olemme saaneet yhdessä keskustalaisina kokea.

 

Minut on otettu hienosti vastaan myös Keravan kuntayhdistyksessä ja mikäs minun on kasvaessa tässä yhteisessä kansanliikkeessämme, kun vierellä on monipuolista osaamista aivan politiikan huipulta. Minut vetää nöyräksi, kun Keravalla valtuustossa vieressä istuu Keskustan monivuotinen puoluesihteeri Timo Laaninen. Arvostan teidän kaikkien panosta ja kokemusta ja näen, että Uudenmaan piirissä on tehty hienoa työtä ja se työ, kiitos edeltäjäni puheenjohtaja Sonjan ja hänen johtamansa hallituksen edistämänä, näkyy ja tuottaa tulosta.

 

Olen valmis jatkamaan Sonjan ja hänen edeltäjiensä viitoittamaa arvokasta työtä keskustalaisen kansanliikkeen parissa Uudenmaan piirin puheenjohtajana omalla persoonallani ja kokemustaustallani. Me elämme aikaa, joka on monella tapaa yhteiskunnallisesti murrosvaiheessa. Koronan jäljet näkyvät monimuotoisena oppimis- ja hyvinvointivajeena ja samanaikaisesti väestökehitys ja työelämän murros luovat haasteellisia näkymiä tulevaisuuteen. Keskusta tarvitsee jalansijaa Uudellamaalla ja pääkaupunkiseudulla ja hyvin pian parin-kolmen viikon päästä edessämme olevat Aluevaalit (=hyvinvointivaalit) ovat tärkeä ensiaskel keskustan kannalta parempaan suuntaan. Nyt tarvitaan lujaa yhteistyötä yli toimiala-, puolue- ja maakuntarajojen. Tarvitaan yhteistyötä hyvinvointialueiden ja sairaanhoitopiirien sekä kolmannen sektorin välillä. Tarvitaan panostusta lapsiin ja nuoriin neuvoloista ja varhaiskasvatuksesta eteenpäin, nuorten osallistamista ja kiinnostusta politiikkaan, tarvitaan toimivia lähipalveluja kansalaisille, niin sisäistä kuin ulkoistakin turvallisuutta, ilmasto- ja ympäristötekoja, työikäisten ja ikääntyvien tukemista ja entistä vahvempaa uskoa tulevaan.

 

Keskeistä on se, että puhuttelemme eri-ikäisiä ihmisiä, kohtaamme heitä aidosti kaduilla ja toreilla koronan sallimissa rajoissa ja samanaikaisesti osaamme hyödyntää myös digitaitoja ja –osaamista viestinnässä ja vaalivaikuttamisessa. Hyvinvointivaaleissa ja tulevissa eduskuntavaaleissa meidän sanomamme ei saa jäädä epäselväksi. Meille tärkeintä ovat ihmisten arkipäivää lähellä olevat palvelut, siis lähipalvelut! Nämä vaalit ovat linjavaalit keskittämisen ja lähipalveluiden välillä. Meidän viestimme on selvä:

-Turvaamme lähipalvelut niin, että jokaiseen kuntaan jää toimiva soteasema. Myös toimivat palo- ja pelastusasemat ja palo- ja pelastuslaitosten rakenteet tulee voida mahdollisuuksien mukaan säilyttää.

 

Uskon, että Keskusta erottuu positiivisella tavalla silloin, kun se tuo esille omia vahvuuksiaan ja keskittyy ydinsanomansa äärelle. On tärkeä viestiä, että samalla, kun tuemme yritteliäisyyttä, osaamista ja onnistumista, jokaisella ihmisellä on ihmisarvo ja ihmisoikeudet rotuun, väriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittiseen tai muuhun mielipiteeseen, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, omaisuuteen, syntyperään tai muuhun tekijään katsomatta.

 

Pääluottamusmiehenä, luokanopettajana ja nyt Uudenmaan piirin puheenjohtajana olen valmis tekemään kanssanne yhteistyötä. Olen valmis keskustelemaan ja kuulemaan ajatuksianne. Tulevaisuus ei ole tuolla jossakin. Sitä tehdään ja me teemme sitä parhaillaan tässä ja nyt!

 

Onnea ja menestystä kaikille aluevaaliehdokkaille sekä onnea, iloa, turvallista ja terveellistä uutta vuotta teille kaikille vuodelle 2022!

 

Keravalla 3. tammikuuta 2022

Tuomo Suihkonen, Keskustan Uudenmaan piirin puheenjohtaja

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: aluevaalit, eduskuntavaalit, hyvinvointivaje, koronan jäljet, yhteistyö, Uudenmaan Keskusta